Korkein hallinto-oikeus on tänään antanut ratkaisun liittyen korkovähennysrajoituksiin (KHO 2015:37). Tapauksessa on kyse kokonaishoitopalvelusta, jossa palveluntarjoaja rakentaa ja rahoittaa tien rakentamisen ja luovuttaa sen valtiolle ns. elinkaarimallilla. Tällaisessa tilanteessa palveluntarjoajalle syntyy rakennusaikana kuluja rakentamisesta sekä korkokuluja hankkeen rahoittamisesta. Erityissäännösten nojalla hankkeen tuotot ja poistot jaksotetaan ennalta määritellylle sopimuskaudelle, joka alkaa hankkeen luovuttamisesta valtiolle. Rakennusaikaiset korot aktivoidaan ja vähennetään poistoina tällä samalla sopimuskaudella.

KHO totesi, että poistoina vähennettäviin rakennusaikaisiin korkoihin soveltuvat korkovähennysrajoitukset ilman erityisiä poikkeuksia, sillä korkojen vähentämisessä poistoina on kyse ainoastaan jaksotuksesta, joka ei vaikuta vähennyskelpoisuutta koskevaan kysymykseen.

Ottaen huomioon tämän ratkaisun sekä aikaisemmin tänä vuonna annetut ratkaisut, jotka koskivat ns. tasevertailua (KHO 2015:11 ja KHO 2015/64, ei julk.), näyttää siltä, että korkovähennyssäännöksiä tulkitaan varsin muodollisesti ja sanamuodon mukaisesti. Kun laki on valmisteltu siten, että se jättää monia tulkinta-aukkoja, tämä voi muodostaa verovelvollisille ansoja, joita lainsäätäjä ei ole tarkoittanut. Mitä enemmän tällaisia ansoja ilmenee, sitä enemmän korkovähennyslainsäädännön toteuttamiseen voidaan kohdistaa kritiikkiä.

KHO:ssa on vielä vireillä oikeaa ”konsolidointitasoa” koskeva tapaus (KVL 45/2014), josta odotetaan lopullista ratkaisua. Kysymys on siitä, miltä tasolta omistusrakenteessa tulee hakea se konsernitilinpäätös, jonka perusteella tasevertailu tehdään. Tämän hetken tulkinta (ottaen huomioon myös lainvoimainen päätös KVL 10/2014) näyttäisi noudattavan periaatetta ”ylin mahdollinen” eli vertailtava konsernitilinpäätös haetaan ylimmältä mahdolliselta tasolta, jolle sellainen voidaan sovellettavan lain mukaan laatia riippumatta mahdollisista vapautuksista.