Korkein hallinto-oikeus antoi 14.9.2018 päätöksen (KHO 2018:129), jossa arvioitiin osakeyhtiön lunastuslausekkeen vaikutusta osakkeen käypään arvoon lahjaverotuksessa. Vaikka päätös koskee nimenomaan lahjaverotusta, sillä voidaan katsoa olevan merkitystä myös tuloverotuksessa.

Käyvän arvon katoksi muodostui tapauksessa yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeen mukainen lunastushinta. Tämä hyväksyttiin osakkeen käyväksi arvoksi, kun lunastuslausekkeen avulla oli muodostettu tehokas ja toimiva lunastusuhka osakekaupan estämiseksi. Merkitystä oli myös sillä, että lunastusuhka ei ollut vain muodollinen, sillä kyseisen osakeomistuksen määrä oli niin vähäinen, ettei osapuolilla ollut yhtiössä sellaista vaikutusvaltaa, johon tukeutuen lunastuslauseke olisi ollut poistettavissa yhtiöjärjestyksestä tai sen luoma lunastusuhka torjuttavissa yksittäisessä myyntitilanteessa. Tällä perusteella osakkeen todennäköinen luovutushinta oli lunastuslausekkeeseen perustuva maksimilunastushinta.

Tapaus selventää oikeuskäytäntöä osakkeen arvostuksesta, kun osakkeen vapaata luovutettavuutta rajoittaa yhtiöjärjestykseen sisältyvä lunastuslauseke ja kun sen luoma rajoite on olosuhteet huomioiden aito eikä vain muodollinen. Aikaisemmin KHO on antanut vastaavan sisältöisen päätöksen, jossa hyväksyttiin substanssiperusteinen kauppahinta asiantuntijayhteisöissä ns. naked in–naked out-periaatteen mukaisesti (KHO 2016:18).