Vuonna 2016 voimaan tulevia veromuutoksia

Suomen hallitus julkisti 10.9.2015 suunnitelman vuonna 2016 voimaan tulevista veromuutoksista. Muutokset voidaan kiteyttää seuraavasti:

  • Pääomatulojen ylempää verokantaa nostetaan 34 %:iin, kun se nykyisin on 33 %. Korotettua verokantaa sovelletaan 30.000 euroa ylittäviin pääomatuloihin
  • Pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotusta kevennetään
  • Ansiotuloverotuksessa ylintä progressiorajaa alennetaan nykyisestä 90.000 eurosta 72.300 euroon vuosina 2016–17
  • Asuntolainan korkovähennysoikeutta kavennetaan edelleen ja se on 2016 enintään 55 % korkomenojen määrästä
  • Luovutustappio henkilökohtaisessa tulolähteessä on jatkossa vähennyskelpoinen kaikista pääomatuloista eikä pelkästään luovutusvoitoista, kuten nykyisin
  • Ulkomaisten avainhenkilöiden lähdeverotusta jatketaan
  • Tehokas katuminen on mahdollista vuoden 2016 aikana, jolloin voi välttää rikosvastuun ilmoittamalla verottajalle aiemmin ilmoittamatta jääneitä tuloja tai varoja
  • Korkeakouluille tehtävien lahjoitusten vähennysoikeutta laajennetaan
  • Tupakkaveroa korotetaan
  • Lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden veroa korotetaan
  • Autoverotusta kevennetään, mutta ajoneuvoveroa korotetaan
  • Jäteveroa korotetaan
  • Kiinteistöveroa korotetaan
  • Työttömyysvakuutusmaksua korotetaan nykyarvion mukaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Korotus jakautuu tasan palkansaajien ja työnantajien kesken

Ennakkoratkaisuista saa periä vain yhden maksun

Turun hallinto-oikeus antoi 31.8.2015 päätöksen (Turun HAO 31.8.2015 15/0416/3), jossa todettiin, että Verohallinnon ennakkoratkaisusta voi periä vain yhden maksun riippumatta esitettyjen kysymysten lukumäärästä. Tapauksessa Verohallinto oli antanut yhteen ennakkoratkaisuhakemukseen, joka sisälsi kaksi eri kysymystä, kaksi erillistä ennakkoratkaisua ja perinyt näistä kaksi maksua.

Hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa on säädetty, että päätös on yksi suorite riippumatta siitä, sisältääkö se useita ennakkoratkaisuja. Verohallinnon ohjeen nojalla ei voida määrätä suurempaa maksua kuin asetuksessa on säädetty. Hallinto-oikeus totesi, että Verohallinnon päätös määrätä kaksinkertainen maksu on lainvastainen.

Taxpoint mukana kannustamassa SJK:ta

Taxpoint mukana kannustamassa SJK:ta

Taxpoint oli mukana kannustamassa Seinäjoen Jalkapallokerho SJK:ta, kun se kohtasi islantilaisen FH Hafnarfjörðurin 2.7.2015 Helsingin Sonera-stadionilla pelatussa UEFA Europa League -ottelussa. Luvassa oli laadukasta jalkapalloa lämpimässä kesäillassa. SJK:lla oli upeita tilanteita, mutta vieraat veivät tällä kertaa voiton.

 

Veronkorotus kun liitettä ei korjattu vastaamaan muutettua veroilmoitusta

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (KHO 2015:84) katsottiin, että yhtiölle voitiin määrätä veronkorotus tilanteessa, jossa se oli antanut uuden veroilmoituksen, mutta se ei ollut muuttanut aikaisemmassa veroilmoituksessa annettua liitettä vastaamaan uutta veroilmoitusta. Kyseessä oli in natura -osingonjakoon liittyvien varainsiirtoverojen vähennyskelpoisuus tuloverotuksessa, jonka osalta verovelvollinen muutti kantaansa uudessa säännönmukaisessa veroilmoituksessa.

KHO totesi, että yhtiön alkuperäisen veroilmoituksen liitteessä esittämä selvitys ei enää vastannut tosiasioita, minkä vuoksi yhtiö on antanut verotusmenettelylain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen.

Veronalaiseen tuloon vaikuttava määrä oli 9,5 miljoonaa euroa. Verohallinto oli määrännyt verovelvolliselle 500.000 euron veronkorotuksen, joka oli n. 5 % lisätyn tulon määrästä. KHO:n ratkaisun mukaan veronkorotukseksi tuli määrätä 200.000 euroa, joka on n. 2 % lisätyn tulon määrästä.

KHO:n päätöksen perusteella verovelvollisen tulee huolehtia siitä, että veroilmoituksen liitteet ovat johdonmukaisia varsinaisen veroilmoituksen kanssa ja niissä olevat tiedot vastaavat toisiaan. Huolimattomuudesta voi seurata veronkorotus.

Osakkaiden puolesta maksettu varainsiirtovero in narura -osingossa ei vähennyskelpoinen tuloverotuksessa

Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun (KHO 2015:84), jossa evättiin yhtiön osakkaidensa puolesta suorittaman varainsiirtoveron vähennyskelpoisuus. Ratkaisun mukaan tällaisessa varainsiirtoveron suorittamisessa ei ole kysymys osingonjaon järjestämiseen välittömästi liittyvästä kuluerästä, vaan yhtiön omasta sitoumuksesta suorittaa osakkaalle kuuluva vero. Varainsiirtovero katsotaan kuvatussa tilanteessa voitonjaon luonteiseksi eräksi. Tilanne voi olla toinen sellaisten kulujen osalta, joiden osalta suoritusvelvoite kuuluu yhtiölle, esim. erilaiset välitys- ja toimituspalkkiot, palkat, sosiaalikulut ja asiantuntijapalkkiot, jotka ovat tarpeen osingonjaon järjestämiseksi.

Osakeyhtiön muodonmuutos osuuskunnaksi ei ole veroneutraali

Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun (KHO 2015:61), jonka mukaan osakeyhtiön muuttaminen osuuskunnaksi katsotaan verotuksessa puruksi. Muodonmuutos ei siten ole mahdollinen veroneutraalisti. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että osakeyhtiön tappiot eivät siirry osuuskunnalle, vaan ne menetetään.

Osuuskunnaksi muuttaminen tarkoittaa verollista käsittelyä myös osakkeenomistajien verotuksessa. Yhteisömuotoiset osakkeenomistajat voivat hyötyä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapaudesta, jos se edellytykset ovat muutoin olemassa. Kun osakeyhtiön katsotaan purkautuvan, sen oman liiketoiminnan arvon ei vakiintuneen purkukäytännön mukaan katsottane tuloutuvan yhtiön viimeisessä verotuksessa. Erikseen luovutettavien aineettomien oikeuksien puolestaan voidaan katsoa tuloutuvan.

Päätöstä perusteltiin tuloverolain 24 §:n sanamuodolla sekä sillä, että kyseisen säännöksen voimaantullessa yhtiölainsäädännössä ei tunnettu osuuskunnaksi muuttamisen mahdollisuutta. Vastakkaiselle tulkinnallekin olisi varmasti löytynyt perusteita, kuten se, että osakeyhtiö ei osakeyhtiölain mukaan purkaudu muodonmuutoksen yhteydessä, kyseessä on yksityisoikeudellisesti edelleen sama oikeushenkilö ja että yhteisön y-tunnus säilyy muodonmuutoksen jälkeen. Asia on nyt lainvoimaisesti ratkaistu.

Korkeimmalta hallinto-oikeudelta merkittävä päätös kirjanpitosidonnaisuudesta

Korkein hallinto-oikeus antoi tänään merkittävän päätöksen, joka koskee poistojen kirjanpitosidonnaisuutta (KHO 2015:43). Kyseessä oli liiketoiminnan hankkineen yhtiön oikeus vähentää hankittuun toimintaan sisältyvä liikearvo poistoina, vaikka vastaavia kirjauksia ei tehty sen kirjanpidossa. Liiketoiminta oli hankittu apporttina emoyhtiöltä noudattamalla kirjanpitojatkuvuutta. Liiketoiminnan luovutus oli luovuttajalle verollinen ja hankkiva yhtiö oli maksanut liiketoiminnan emittoimalla uusia osakkeita.

EVL 54 §:n 2 momentin mukaan poiston vähentäminen verotuksessa edellyttää vastaavan vähennyksen tekemistä kirjanpidossa. KHO totesi, että EVL 54 §:n 2 momentti on menon jaksotukseen liittyvä säännös, jonka ei voida katsoa estävän sellaisen menon vähentämistä, joka mainitun lain yleisten säännösten perusteella on verotuksessa vähennyskelpoinen.

Päätöksen perusteella vastaanottava yhtiö voi vähentää liikearvon verotuksessa vuotuisina poistoina pitkävaikutteisten menojen jaksottamista koskevien säännösten (EVL 24 §) mukaisesti, vaikka yhtiön kirjanpidossa ei ole mahdollista tehdä vastaavaa poistoa.

Korkovähennysrajoituksia tulkitaan lain kirjaimen mukaan

Korkein hallinto-oikeus on tänään antanut ratkaisun liittyen korkovähennysrajoituksiin (KHO 2015:37). Tapauksessa on kyse kokonaishoitopalvelusta, jossa palveluntarjoaja rakentaa ja rahoittaa tien rakentamisen ja luovuttaa sen valtiolle ns. elinkaarimallilla. Tällaisessa tilanteessa palveluntarjoajalle syntyy rakennusaikana kuluja rakentamisesta sekä korkokuluja hankkeen rahoittamisesta. Erityissäännösten nojalla hankkeen tuotot ja poistot jaksotetaan ennalta määritellylle sopimuskaudelle, joka alkaa hankkeen luovuttamisesta valtiolle. Rakennusaikaiset korot aktivoidaan ja vähennetään poistoina tällä samalla sopimuskaudella.

KHO totesi, että poistoina vähennettäviin rakennusaikaisiin korkoihin soveltuvat korkovähennysrajoitukset ilman erityisiä poikkeuksia, sillä korkojen vähentämisessä poistoina on kyse ainoastaan jaksotuksesta, joka ei vaikuta vähennyskelpoisuutta koskevaan kysymykseen.

Ottaen huomioon tämän ratkaisun sekä aikaisemmin tänä vuonna annetut ratkaisut, jotka koskivat ns. tasevertailua (KHO 2015:11 ja KHO 2015/64, ei julk.), näyttää siltä, että korkovähennyssäännöksiä tulkitaan varsin muodollisesti ja sanamuodon mukaisesti. Kun laki on valmisteltu siten, että se jättää monia tulkinta-aukkoja, tämä voi muodostaa verovelvollisille ansoja, joita lainsäätäjä ei ole tarkoittanut. Mitä enemmän tällaisia ansoja ilmenee, sitä enemmän korkovähennyslainsäädännön toteuttamiseen voidaan kohdistaa kritiikkiä.

KHO:ssa on vielä vireillä oikeaa ”konsolidointitasoa” koskeva tapaus (KVL 45/2014), josta odotetaan lopullista ratkaisua. Kysymys on siitä, miltä tasolta omistusrakenteessa tulee hakea se konsernitilinpäätös, jonka perusteella tasevertailu tehdään. Tämän hetken tulkinta (ottaen huomioon myös lainvoimainen päätös KVL 10/2014) näyttäisi noudattavan periaatetta ”ylin mahdollinen” eli vertailtava konsernitilinpäätös haetaan ylimmältä mahdolliselta tasolta, jolle sellainen voidaan sovellettavan lain mukaan laatia riippumatta mahdollisista vapautuksista.

Kannustinjärjestelmän puitteissa hankituista osakkeista suoritetaan varainsiirtovero vaikka osto tapahtuu pörssikaupassa

Korkein hallinto-oikeus antoi tänään ratkaisun (KHO 2015:32), jonka mukaan varainsiirtovero tulee suorittaa pörssin kautta hankituista osakkeista, jos hankinta liittyy kannustinohjelmaan. Perusteena oli se, että vastike muodostui osittain tai kokonaan työpanoksesta, jolloin osakkeiden hankinnasta on varainsiirtoverolain 15a §:n 4 momentin 3 kohdan mukaan suoritettava varainsiirtovero.

Tapauksessa pörssilistatun yhtiön avainhenkilöiden kannustinjärjestelmän ehtojen mukaan palkkio voitiin maksaa joko osakkeina tai rahana. Jos palkkio maksettiin rahana, avainhenkilöt voitiin velvoittaa ostamaan pörssiyhtiön osakkeita enintään määrällä, joka oli enintään puolet rahapalkkion määrästä. Kyseinen pörssiyhtiö antoi arvopaperivälittäjälle toimeksiannon ostaa yhtiön osakkeita pörssissä kannustinjärjestelmän perusteella saaduilla rahavaroilla. Toimeksianto annettiin avainhenkilön lukuun.

Pörssiyhtiö toimi itse välikätenä eikä se ollut edes verovelvollinen, mutta ratkaisu kuitenkin annettiin sitä koskien. Verovelvollisia ovat osakkeita hankkivat henkilöt eli osakkeita ostavat avainhenkilöt. Tulkinta on hankala myös arvopaperikauppiaiden osalta, sillä niillä voi olla velvollisuus periä vero, jolloin ne ovat myös vastuussa verosta.

KHO tulkitsi vastikkeen laajentavasti, sillä vaikka vastike osakkeista muodostui kiinteästä rahamäärästä, rahan syntyhistoria liittyi läheisesti työpanokseen. Ratkaisu poikkeaa jossain määrin vanhasta tulkintakäytännöstä, joka on ollut leimallisesti siviilioikeudellista. Tulkinta lienee nyt se, että vastikkeen katsotaan liittyvän työpanokseen, jos osakkeiden ostovelvollisuus perustuu palkitsemis- tai kannustinohjelmaan.

Osakkeita voinee edelleen ostaa ilman varainsiirtoveroa, vaikka pörssiyhtiön työntekijä ostaisi palkasta säästyneillä varoilla työnantajayhtiönsä osakkeita pörssikaupassa. 


Ulkomaille maksetun perintöveron hyvittäminen laajenee

Korkein hallinto-oikeus antoi tänään ratkaisun (KHO 2015:31), jonka perusteella ulkomaille maksetun perintöveron perusteella pystyy saamaan hyvityksen Suomen verosta laajemmin kuin mitä se on ollut mahdollista tähän saakka.

Lain mukaan hyvitys voidaan myöntää vain Suomessa asuvalle verovelvolliselle, mutta ei laisinkaan ulkomailla asuvalle henkilölle, joka on verovelvollinen Suomeen. Tällainen tilanne voi olla käsillä silloin, kun perillinen (verovelvollinen) asuu ulkomailla, mutta on Suomessa verovelvollinen saamastaan perinnöstä sillä perusteella, että perinnönjättäjä asui Suomessa kuolinhetkellä. Jos perintöön sisältyy jossakin kolmannessa maassa olevaa omaisuutta, jota verotetaan sen maan lainsäädännön mukaan, saa Suomessa asuva perillinen - toisin kuin ulkomailla asuva perillinen - hyvityksen ulkomaisesta verosta Suomen veroa vastaan. Tyypillisesti tällainen tilanne on käsillä, kun kolmannessa maassa sijaitsee kiinteä omaisuutta.

Lain mukaan hyvityksen ulkomaisesta verosta voi saada vain Suomessa asuva verovelvollinen. KHO kuitenkin laajensi tilanteen sellaiseksi, että myös ulkomailla asuva verovelvollinen voi saada hyvityksen ulkomaisesta verosta Suomen veroa vastaan. Tulkinta perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksenmääräyksiin pääomien vapaasta liikkuvuudesta, joiden on tulkittu soveltuvan perintöihin.

Tapauksen perusteella ei ole täysin selvää, missä maissa asuviin perillisiin oikeusohje soveltuu. Ainakin kaikki EU-maat tulevat kyseeseen, samoin todennäköisesti EU:hun kuulumattomat ETA-maat. Kun otetaan huomioon, että asia ratkaistiin pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EU-säännösten perusteella, voisi olla perusteltua soveltaa oikeusohjetta myös muissa maissa asuviin perillisiin.

Kuka sanoi että osinkoverotus on monimutkaista?

Yhteisöiden saamien osinkotulojen verotuksesta on säädetty EVL 6a §:ssä ja TVL 33d §:n 4 momentissa. Säännöksiä on muutettu vuosien saatossa mm. EU-oikeuden syrjimättömyysvaatimusten perusteella, jolloin niistä on tullut melko vaikealukuisia. Olemme havainnollistaneet säännösten mekaniikkaa oheisella kaaviolla.

Lataa kaavio tästä.

Korkovähennykset vaarassa investointi-intensiivisissä yhtiöissä

Korkein hallinto-oikeus antoi tänään ratkaisun (KHO 2015:11), joka koskee korkovähennyslainsäädännön tulkintaa. Kyseessä on ns. tasevertailu, jossa verrataan korkoa maksavan yhtiön omavaraisuusastetta konsernin omavaraisuusasteeseen. Teknisluonteinen ongelma voi aiheutua esim. poistoerosta, joka kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjataan oman pääoman vähennykseksi, mutta jaetaan IFRS-tilinpäätöksessä omaksi pääomaksi ja verovelaksi. KHO:n mukaan tasevertailu tehdään kaavamaisesti, jolloin poistoeron kirjaaminen saattaa johtaa korkorajoitusten soveltumiseen. Tulkinta on jossakin määrin yllättävä, sillä Keskusverolautakunta oli päätynyt toiseen ratkaisuun ja pitänyt poistoeron kirjaamisesta johtuvaa eroa teknisluonteisena (KVL 4/2014).

Asialla voi olla merkitystä yrityksille, jotka ovat tehneet merkittäviä investointeja esim. tytäryhtiön kautta. Jos tällaisissa tapauksissa on tärkeää saada tasevertailu kuntoon, on yksi keino pääomittaa tytäryhtiötä tai sulauttaa tytäryhtiö emoyhtiöön.

KHO:n sanamuodon mukainen tulkinta voi mahdollistaa myös verosuunnittelun joissakin tapauksissa, jos tasevertailu toimii verovelvollisen kannalta edullisesti.

Kuntien liiketoiminta mahdollista yhtiöittää liiketoimintasiirolla

Korkein hallinto-oikeus antoi tänään päätöksen (KHO 2014:184), jossa se totesi, että kunnan satamaliiketoiminta voidaan yhtiöittää EVL 52 d §:n mukaisella liiketoimintasiirrolla. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että siirrettävään liiketoimintaan sisältyvistä kiinteistöistä, rakennuksista ja arvopapereista ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa, kun siirto tehdään toiminnan jatkamista varten perustettuun yhtiöön. Kunta ei normaalisti hyödy tuloverotuksessa siitä, että siirto voidaan tehdä verovapaasti, sillä se ei maksa tuloveroa oman kunnan alueella harjoitetusta elinkeinotoiminnasta eikä oman kunnan alueella olevasta kiinteistöstä saadusta tulosta. Riippuen yhtiöitettävään toimintaan kuuluvien varojen hankintamenoista yhtiöittäminen käyttäen käypiä arvoja saattaa joskus jopa olla tuloverotuksen kannalta parempi vaihtoehto, sillä toimintaa jatkava yhtiö voi silloin saada korkeamman poistopohjan vastaanottamalleen omaisuudelle.

Kun yhtiöittäminen on tehty kuntalain 2 a §:n mukaisesti sellaisen toiminnan osalta, jota kunta on tähän saakka itse harjoittanut ja jossa se on toiminut kilpaillulla markkinalla, siirto on voitu toteuttaa myös ilman varainsiirtoveroja vuoden 2014 loppuun saakka. Vuodesta 2015 alkaen varainsiirtoverottomuus voi perustua ainoastaan siihen, että kunta yhtiöittää liiketoiminnan soveltaen EVL 52 d §:n mukaista liiketoimintasiirtoa. Lisäksi vuoden 2016 loppuun saakka voidaan siirtää ilman varainsiirtoverokustannuksia kiinteistöjä, kiinteistöyhtiön osakkeita tai tällaisia omistavien holdingyhtiöiden osakkeita, jos kiinteistöt kuuluvat kunnalliseen asuntovuokraustoimintaan, tiettyjen kunnan harjoittamien toimien alaisuuteen tai ammattikorkeakoulu- tai aikuiskoulutustoimintaan.

KHO:n tapaus selkiyttää EVL 52 d §:n soveltamisalaa yleisemminkin. Jo aikaisemmin tapauksessa KHO 2014:24 todettiin, että liiketoimintasiirto voi soveltua myös muun toiminnan kuin elinkeinotoiminnan yhtiöittämiseen. Kuitenkin tapauksessa KHO 2014:29 ei hyväksytty kunnan omistaman kiinteistöomaisuuden yhtiöittämistä liiketoimintasiirrolla, sillä se ei kuulunut kunnan elinkeinotoimintaan. Kunta voi siten siirtää liiketoimintasiirtona ainoastaan elinkeinotoimintaan kuuluvan kokonaisuuden.

Verohallinnon tulkinta svop-rahaston jaosta ei lainmukainen

Verohallinto antoi 13.11.2014 ohjeen osinkotulojen verotuksesta. Ohje sisältää myös tulkintoja sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston (svop-rahasto) jakamisen verovaikutuksista. Ohjeessa on otettu kantaa sellaiseen tilanteeseen, jossa svop-rahastoon sisältyy sekä sijoitettuja varoja että voittovaroja. Ohjeen mukaan varojen jako tällaisesta "seka-svop-rahastosta" tulkitaan tällöin pääomapalautukseksi tai osingoksi pääomasijoitusten ja kertyneiden voittovarojen suhteessa svop-rahastossa. Kanta perustuu verohallinnon mukaan svop-rahastojen  varojenjaon vakiintuneeseen verotuskäytäntöön.

Taxpointin käsityksen mukaan tulkinta on väärä, sillä vuoden 2014 alusta lukien voimaan tulleessa laissa näkökulma svop-rahaston jaon suhteen siirtyi nimenomaan yhtiötasolta osakastasolle. Verohallinnon kanta tarkoittaisi osittaista pakotettua osingonjakoa. Lain esitöistä ei saa tukea tällaiselle tulkinnalle. Tulkinta on pitämätön myös sitä taustaa vasten, että lain esitöissä korostettiin asian säätämistä laissa perustuslaillisilla argumenteilla. Taxpointin käsityksen mukaan svop-rahaston muodostumisella ei voi olla mitään yhteyttä siihen, pidetäänkö jakoa osakkaan verotuksessa pääomanpalautuksena vai osinkona, vaan tämä ratkeaa pelkästään sen perusteella, onko kyseinen osakas tehnyt sijoituksen yhtiöön edellisen 10 vuoden aikana. Kyseinen tulkinta muodostui vakiintuneeksi tulkinnaksi vuosina 2007-2013, mutta on syytä muistaa, että se perustui silloinkin verohallinnon 8.3.2007 antamaan ohjeeseen. Sitä aikaisempaa käytäntöä asiasta ei ollut.

Verohallinnon uusi ohje osinkotulojen verotuksesta

Verohallinto antoi 13.11.2014 päivitetyn ohjeen osinkotulojen verotuksesta. Päivitysversiossa on huomioitu vuoden 2014 alusta lukien voimaan tulleet verolain muutokset. Ohje sisältää myös havainnollisen kaavion luonnollisen henkilön saamien osinkotulojen verotuksesta ja niihin liittyvistä ennakonpidätyksistä. Kaavio on esitetty alla (lähde: www.vero.fi).

Ennakopidätysprosentit muuttunevat vuoden 2015 alusta, mikäli pääomatulon korotettu veroprosentti nousee 32 %:sta 33 %:iin ja raja korotetun prosentin soveltamiselle alenee 40.000 eurosta 30.000 euroon, kuten hallitus on eduskunnalle esittänyt.

Ulkomaisen veron hyvittäminen Suomessa selkeytynyt

Korkein hallinto-oikeus antoi 31.10.2013 päätöksen (KHO 2014:159) ulkomaisen kiinteän toimipaikan veron hyvittämisestä Suomessa. Kysymys liittyy Suomessa vuodesta 2010 sovellettuun ns. overall-metodiin. Overall-metodissa hyvitettävän veron enimmäismäärässä otetaan huomioon kaikki ulkomailta saadut tulot, eikä tarkastelu ole maakohtaista (ns. per country -metodi), kuten aikaisemmin. KHO vahvisti, että maksimihyvitykseen vaikuttavaan tulopohjaan luetaan ulkomaiset tulot myös silloin, kun kyseisessä maassa ei ole maksettu veroa aikaisempien vuosien tappioiden vähentämisen vuoksi. Tilanne on sama myös silloin, kun kyseisessä maassa ei makseta veroa lainkaan sen maan verojärjestelmästä riippuen. Tällainen maa on mm. Viro, josta saatu tulo otetaan maksimihyvityksen laskennassa huomioon vaikka veroa ei Virossa maksetakaan. Ulkomainen tulo luetaan maksimihyvityksen laskentapohjaan riippumatta siitä, onko ulkomailla maksettu veroa. 

Rahavastikkeen käyttäminen yritysjärjestelyissä

Sallitun rahavastikkeen määrää ei katsota osakaskohtaisesti vaan eri osakkaiden saamat vastikkeet voidaan katsoa kokonaisuutena, kun osakeluovutukset tapahtuvat samanaikaisesti ja luovutusten ehdoista sovitaan yhdessä hankkivan yhtiön kanssa.

Korkein hallinto-oikeus on antanut 15.10.2014 päätöksen (KHO 2014:151), jossa otetaan kantaa veroneutraaleissa yritysjärjestelyissä maksettavan rahavastikkeen laskentaan. Tapauksessa puolisot A ja B omistivat omistusosuuksin 80 % ja 20 % kiinteistöyhtiön osakekannan. He luovuttivat omistamansa osakkeet siten, että A sai pääasiassa osakevastiketta, mutta B sai pelkästään rahavastiketta. A:n saama rahavastike yksinään alitti lain salliman 10 %:n määrän osakaskohtaisessa tarkastelussa. KHO:n mukaan myös B:n saama rahavastike otettiin huomioon, mistä syystä 10 %:n rahavastikkeen enimmäismäärä ylittyi. Tämän vuoksi osakevaihtoa pidettiin myös A:n verotuksessa veronalaisena luovutuksena.

KHO:n linjaus tarkoittaa sitä, että tarkastelu rahavastikkeen osalta ei tapahdu osakaskohtaisesti vaan kokonaisuutena. Tämä voi olla omiaan hankaloittamaan sellaisia järjestelyitä, joissa esim. jokin sijoittajataho irtautuu kohdeyhtiöstä osakevaihdon yhteydessä tai jossa osa omistajista halutaan uuteen yhtiökokonaisuuteen, mutta osaa ei. Toisaalta vanhan KHO:n käytännön perusteella esim. sulautumista vastustaneiden osakkaiden saamaa lunastushintaa ei pidetä sellaisena rahavastikkeena, joka voisi estää sulautumisen veroneutraalisuuden.

KHO:n päätös aiheuttaa lisää epävarmuutta osakevaihtoihin, joissa vain osa kohdeyhtiön osakkaista tulee mukaan uuteen kokonaisuuteen. KHO:n päätös suosii sulautumista toteuttamistapana, sillä siinä ulos jäävä vähemmistö voi saada rahavastikkeen ilman enemmistölle aiheutuvia veroseuraamuksia.

Muutoksia verolakeihin vuonna 2015

Hallitus on ehdottanut muutoksia verolakeihin vuoden 2015 alusta lukien (HE 122/2014). Muutosten keskeinen linjaus on se, että ansiotulojen ja pääomatulojen verotus kiristyy. Samalla elinkeinoverotukseen tehdään pieniä muutoksia.

Yritysverotus

Yritysten kannalta keskeistä on, että edustusmenojen määrästä 50 % on jatkossa jälleen vähennyskelpoista menoa elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa. Käytäntö vastaa ennen vuotta 2014 voimassa ollutta käytäntöä.

Kotimaisille elokuvatuottajille myönnetty tuotantotuki on jatkossa veronalaista tuloa elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa. Niiden verovapaus siis perutaan.

Voimalaitosverolaki ei tulekaan voimaan, minkä vuoksi myöskään voimalaitosveron vähennyskelvottomuutta koskeva säännökset perutaan.

Pääomatulot

Pääomatulojen verotusta kiristetään. Verokanta pysyy samana ja on myös jatkossa 30 %. Kun nykyään yli 40 000 euron pääomatuloja verotetaan 32 %:n verokannalla, verotetaan jatkossa 30 000 euron ylittäviä pääomatuloja 33 %:n verokannalla.

Ansiotulot

Ansiotulon progressiivisen tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan euromääräistä rajaa ehdotetaan alennettavaksi 100 000 eurosta 90 000 euroon. Asteikon alimpia tulorajoja taas korotettaisiin hieman n. 1,5 %:lla.

Työtulovähennyksen enimmäismäärää ja kertymäprosenttia sekä kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärää korotetaan hieman, samoin kunnallisverotuksen eläketulovähennystä.

Asuntovelan korkovähennyksen määrää alennetaan asteittain siten, että vähennyskelpoinen määrä on 65 % vuonna 2015, 60 % vuonna 2016, 55 % vuonna 2017 ja 50 % vuonna 2018.

Pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden tukemiseksi otetaan käyttöön lapsivähennys väliaikaisesti verovuosille 2015—2017.

Asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennysoikeutta rajoitetaan kasvattamalla omavastuuosuutta 600 eurosta 750 euroon. Osan verovuotta työttömänä olleen omavastuuosuutta pienennetään 55 euron sijasta 70 eurolla jokaista täyttä työttömyyskuukautta kohti.

Omavastuuosuuden korotuksen seurauksena työsuhdematkalipun verovapautta muutetaan siten, että työsuhdematkalippu on verovapaata tuloa 300 euroon asti ja 750 euroa ylittävältä osalta 3 400 euroon asti.

Verotarkastusten kuulemismenettely muuttuu

Verotarkastuskertomuksiin liittyvä kuulemismenettely uudistetaan lokakuussa 2014 alkavissa uusissa verotarkastuksissa. Kuuleminen toteutetaan verotarkastuksen suorittaneessa yksikössä siten, että verovelvolliselle lähetetään ainoastaan lopullinen verotarkastuskertomus vastinepyyntöineen. Sen sijaan alustavaa verotarkastuskertomusta ei enää laadita eikä lähetetä verovelvolliselle. Verovelvollista on kuullaan vain kerran ennen maksuunpano- tai verotuspäätöksen tekemistä, jollei siihen ole erityistä aihetta.

Samalla epävirallista kuulemista on tarkoitus lisätä siten, että se tapahtuu keskusteluin verotarkastusprosessin aikana. Tarkastuskohteelle varataan verotarkastuksen kuluessa tilaisuus esittää suullisesti tai kirjallisesti näkemyksensä sekä tarpeelliseksi katsomansa selvitys niiden tarkastushavaintojen johdosta, jotka voivat johtaa verotusesitykseen. Verotarkastaja laatii maksuunpanoa varten verovelvollisen antaman vastineen perusteella lausunnon, joka lähetetään tiedoksi verovelvolliselle.

Uudistuksen on tarkoitus lisätä vuoropuhelua verotarkastajien ja verotarkastuksen kohteena olevan välillä ja vähentää turhaa byrokratiaa. Jos verotarkastus toteutetaan tällaisessa hyvässä vuoropuhelun hengessä, voi uudistuksella olla myönteisiä vaikutuksia. Keskeistä tavoitteen toteutumiselle on se, että verotarkastuksessa noudatetaan tällaista hyvää verotarkastustapaa.